Ei ole väliä miten liikkuu,
kunhan liikkuu!

Lasten ja nuorten urheilusta poisjättäytymisen taustalta on löydetty monenlaisia tekijöitä. Silti olisi hyvä pysyä liikkeessä, sillä liikunnalla voidaan nähdä olevan suurta merkitystä lapsen psyykkisen ja sosiaalisen kehityksen edistäjänä.

Kannustamalla ja tukemalla huoltajat edistävät lapsen nautinnon ja ilon saamista liikunnasta. Liikunnallisesti passiivisemmat lapset tarvitsevat selvästi enemmän rohkaisua ja kannustusta harrastuksen aloittamiseen tovereiltaan kuin aktiiviset lapset. Usein vähän liikkuvilla lapsilla harrastuksen aloittaminen jää kokonaan, jos kaveria ei saada mukaan tai harrastus loppuu, kun tuttu kaveri ei enää ilmestykään harjoituksiin. Tuttujen kavereiden merkitys vähenee usein liikuntaharrastuksen jatkuessa, kun itse laji imaisee mukaansa. Lasten urheiluharrastuksen kulmakiviä ovat ilo ja omaehtoisuus. Tärkeintä on se, että harrastuksessa on kivaa, vaikka sinne lähteminen olisikin välillä vaikeaa. Jos harrastuksen lopettamisajatukset kuitenkin nousevat esiin, niin silloin vanhempien kannattaa keskustella lapsen ja harrastuksen ohjaajan kanssa aiheesta. On täysin hyväksyttävää jättää itselle sopimaton harrastus kesken, mutta joskus kannattaa jaksaa yrittää ainakin kauden loppuun ja miettiä sitten uudelleen. Mahdollisesta lopettamisesta ja siihen johtaneista syistä on hyvä ainakin ilmoittaa ohjaajalle, jotta hän ei huolestu mihin ryhmän jäsen on yhtäkkiä kadonnut.

Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta on hienoa, jos lapsi löytää liikuntamuodon, josta hän pitää ja jossa hän voi saada onnistumisen iloa. Ei ole siis väliä miten liikkuu, kunhan liikkuu!