Kaipaatko takaisin lajin pariin?

Taidokaksi tullaan kovalla vuosia kestävällä työllä. Siinä on taidon yksi hienouksista. Useimmilla matkalle mahtuu useita leirejä, kilpailuja, seminaareja, koulutuksia saunailloista puhumattakaan. Siinä on siis tavattu muita ihmisiä ja on iso riski, että matkalla (budohan on matka) on tullut saaneeksi elinikäisiä ystäviä.

Kaikilla ihmisillä syy treenaamiseen on erilainen ja aivan oma. Halutaan kamppailua, kuntoilua, ollaan muodin, kaverin, tutun opettajan tai minkä tahansa syyn takia mukana. Eri elämän vaiheissa motivoivat eri asiat. Elämänmuutoksessa rakas taidoharrastus on saattanut myös jäädä muun elämän jalkoihin.

Fyysiset rajat tulevat vastaan ikääntyessä tai loukkaantumisten myötä. Tulee töitä, perhettä, sali muuttaa tai opettaja lähtee opiskelemaan. Vanhemmat taidokat saattavat pohtia mitä sitten, kun taidon paras anti ei tulekaan räjähtävästä unsokusta ja kierteisestä bakutenista? Jos joskus on pystynyt, mutta nyt pään ja jalkojen synkronointi on pettänyt? Pidempään poissa ollut miettii muistaako enää tekniikoiden nimiä saati sitä miten ne tehtiin. Mikä ajaisi salille harrastajan, jonka hakaman nauha on päässyt harsuuntumaan tai vyö säilytyksessä jostakin syystä lyhentymään? Mitä sitten, jos ennen osasi ja pystyi ja nyt on vain muistot jäljellä?

Kynnys salille lähtemisestä tuntuu saletisti suurelta ja vuosien vieriessä se vain kasvaa. Taidossa parasta on itse tekemisen jälkeen yhteisöllisyys.

Taidoa voi harrastaa monella tavalla ja tasolla, kaikkea ei mitata nidan-gerin korkeudella tai treeniaktiivisuudella. Kaikki eivät sovellu tai halua tulla opettajiksi, tuomareiksi tai ottaa vastuuta seuran luotsaamisesta – on vain mukava harrastaa hyvässä seurassa, ja sekin on ihan ookoo.

Sisältöä elämään voi tuoda treenaminen omaksi iloksi, osallistuminen seuran kilpailuihin toimitsijana tai vaikka tiedottajana. Kunhan on mukana ja osa yhteisöä. Mikä tapa kellekin parhaiten sopii. Vanhaa harrastajaa tervehditään vuosien muistoilla ja osaamisella. Ainoa asia mitä pitää osata salille palattuaan, on kumartaa ovella. Lämpimästi tervetuloa takaisin lajin pariin!